Kontio­lahti, hiihtäjän paratiisi!

Metsä­la­tuja, jääla­tuja, kisala­tuja. Ensilumen latu, Seinä­nousu, Höytiäisen kiiltävä lumi, Jaaman­kan­kaan tasaiset tasuri­pätkät. Hiihto­ta­pah­tumat ja ampuma­hiih­to­kisat. Latukah­vilat ja väline­vuo­kraamot. Kontio­lahti on todel­linen hiihtäjän paratiisi! Lokakuun puoli­vä­listä alkaen alati laaje­neva hiihto­rei­tistö kutsuu kaikkia matkai­li­joita ja kunta­laisia nautti­maan hiihdon riemusta. Parhaim­mil­laan satojen kilomet­rien mittaan ulottuva latuver­kosto tuo puitteet talvi­selle hiihto­har­ras­tuk­selle. Tässä blogissa tutus­tumme Selkien kylän latuihin laturetken avulla!

Selkien laturetki

Selkie on virkeä maalais­kylä keskellä Pohjois-Karjalan upeaa vaara­mai­semaa. Kirkkaalla ilmalla näkymät vaaran laelta ulottuvat jopa Kolille saakka. Talvella Selkien ympäris­tössä on kyläläisten ja Selkien Sisun ylläpi­tä­mänä yli 20 kilometrin mittainen hiihto­la­tu­ver­kosto. Hyviä lähtö­paik­koja ladulle ovat Musta­vaaran lasket­te­lu­keskus, Selkien seuro­jen­talon parkki­paikka tai koulun parkkipaikka.

1980-luvulta alkaen alueella on järjes­tetty Selkien laturetki ‑tapah­tumaa. Vuonna 2023 tapah­tuma oli osa Kontio­lahden kunnan 150-juhla­vuoden tapah­tumia. Vuosien varrella retken pituus ja mukana olevien kohteiden määrä on vaihdellut lumiti­lan­teen, maano­mis­ta­jilta saatujen lupien ja kyläisten aktii­vi­suuden mukaan. Välillä on yhdis­tetty Selkien kattava latuver­kosto Heinä­vaaran ja Keski­järven kylien latuihin. Vuonna 2023 tapah­tumaa varten ajettiin yhdys­latu Joensuun puolella sijait­se­valle Alavin kylälle. Näin tämän vuoden tapah­tu­massa kaikkiaan latuja oli käytössä yli 50 kilometria Selkien ja Alavin kylien vaihte­le­vissa maastoissa.

Selkeät latuo­pas­teet helpot­tavat suunnis­ta­mista risteyskohdissa

Alavilta liikkeelle kohti Selkietä

Lähdin omaan hiihto­suo­ri­tuk­seeni Alavin kylätalon parkki­pai­kalta. Pakkasta oli noin kymmenen astetta ja sää pilvinen, lunta ei kuiten­kaan satanut. Kalus­toksi valitsin perin­teisen sukset, joissa kelin mukainen pito- ja luisto­voi­telu. Parkki­pai­kalla oli kymmenen aikaan aamulla jo lukuisia autoja merkkinä siitä, että Selkien laturetki kiinnosti muitakin osallistujia.

Parkki­paikan reunassa oli selkeät opasteet ladulle ja ilmoi­tus­tau­lulle oli kiinni­tetty tapah­tuman latukartta. Kylätalon pihasta alkanut hiihto­reit­tini kulki alkuun kylätien ylityksen jälkeen mänty­met­sien ja pienten harjujen läpi kohti 6‑tietä. Valta­tien ylityksen jälkeen maisema muuttui vaihdellen soita, hakkuu­au­keita ja harjuja sisäl­tä­väksi sekamet­säksi. Pääasiassa helppo­hiih­toinen yhdys­latu menee tänne asti lähes pelkäs­tään tasatyön­nöllä. Ladut ovat aamulla ajetut, joten suksi luistaa hienosti.

Pikku­hiljaa latu alkaa nousta ja Musta­vaaran lasket­te­lu­kes­kuksen yhdys­ladun kohdalla nousu jyrkkenee selvästi. Välillä vaihdan vuoro­hiih­dolle ja syke alkaa nousta. Tästä kiive­täänkin Selkien vaaran­rin­nettä ylös Selkien koulun valaistun ladun risteyk­seen ja aina Selkien seuro­jen­talon pihalle saakka. Maisemat ovat todella kauniit, vaikkakin puoli­pil­vinen sää hieman haittaa näkyvyyttä. Reitin raskain osuus takana päin, ja aikaa mennyt hieman alle tunnin verran.

Loisto­kun­toiset ladut kutsuvat hiihtäjää Kontiolahdelle.

Kahvit ja tarinat

Selkien seuro­jen­ta­lolla on vuorossa piipahdus latukah­vi­laan. Tässä vaiheessa matkaa on taittunut jo reilut 10 kilometriä, joten pieni tauko onkin paikal­laan. Seurojen talon pihalle on saapunut muutamia hiihtäjiä, joiden joukossa entinen selkie­läinen Tapio Kettunen. Hän muistelee kahvi­kup­posen äärellä aikoi­naan koulu­lai­sena Selkien kylällä tehtyjä hiihto­retkiä ja koulun hiihtokilpailuita.

Selkien Sisun latukah­vila on ottanut paikkansa kodalta, jossa tarjolla on nokipan­nu­kahvia, pullaa, makkaraa ja muita herkkuja. Noin puolen tunnin taukoni aikana paikalla käy useampia hiihtäjiä. Kahvilaa pyörit­tävä Mari Hälinen kertoo, että tavoit­teena laturetken osallis­tu­ja­mää­rälle on noin 100 hiihtäjää. Myöhemmin kuulen, että tämä myös toteutui.

Paluu­mat­kalle ja vinkit osallistujille

Latuver­kostoa Selkien vaaran päällä olisi kierret­tä­väksi, mutta osa reitistä on pois käytöstä. Lipas­lammen jäälle ei tällä kertaa päästä ladulle nousseen veden takia. Siispä suuntaan Seuro­jen­ta­lolta paluu­mat­kalle samaa reittiä, kuin tullessa. Nyt hiihto on kevyttä, sillä tulomatkan ylämäet ovat muuttu­neet alamäiksi, joten alkumat­kalla ei montaa vuoro­hiih­to­lii­kettä tarvitse ottaa. Vastaan tulee jatku­vasti hiihtäjiä, joten Selkien laturetki on saanut täkin talvena hyvän suosion.

Reitti­pro­fii­lil­taan Selkien laturetki Alavin kyläta­lolta Selkein seurojen talolle ja takaisin on sopivan vaihte­leva. Nousuja ja mäkiä menomat­kalla on jonkin verran, mutta ne ovat pääasiassa loivia ja pitkiä. Yhtään jyrkkää nousua ei tälle reitille sattunut. Siispä latu sopii hyvin myös lapsi­per­heille tai hiihto­har­ras­tusta aloit­te­le­ville henki­löille. Latukah­vi­loita reitin varrella oli kaikkiaan kolme: Selkien seuro­jen­ta­lolla, Alavin kyläta­lolla sekä Musta­vaaran Laskettelukeskuksella.

Selkien sisun kotisi­vuilla oli julkaistu jo ennak­ko­ma­te­ri­aa­lina tapah­tuman kartta ja tietoa tapah­tu­masta. Siihen kannattaa tutustua jo ennak­koon. Oma varau­tu­mi­seni hiihto­ret­kelle oli 2–3 senttiä normaalia pidem­pien sauvojen lisäksi isompien sompien laitta­minen hiihto­sau­voihin. Näin erityi­sesti tasatyön­töön saa paremmin voimaa ajoit­tain pehmeällä latupoh­jalla. Samoja sauvoja käytän myös Pogostan Hiihdossa, jossa latupohja on myös selkeästi pehmeämpi, kuin vaikkapa Kontio­lahden ampuma­hiih­tos­ta­dionin tykki­lu­mi­poh­jai­sella ladulla. 

Vasem­malla normaali sauva ja sompa, oikealla hieman pehmeäm­malle ladulle tarkoittu sauva ja sompa. 

Osa Selkien ja Alavin kylien laduista on käytössä myös läpi talven. Niiden tilan­netta voi seurata muun muassa Joensuun seudun latukar­tasta. Niinpä hiihdon riemusta pääsee nautti­maan muulloinkin, kuin Selkien laturet­ki­ta­pah­tuman aikaan!