Kadon­neen kiekon metsästys

Onko se lintu, onko se lento­kone, onko se teräsmies…Ei, se on frisbee! Frisbee­golf on harras­tuk­sena saavut­tanut suuren suosion suoma­laisten keskuu­dessa. Lajin ympärille on kehit­tynyt vahva harras­taja yhteisö, joka kasvaa kokoajan. Kaikista vihkiy­ty­neimmät harras­tajat kiertävät kisoja ympäri Suomea ja heistä on tullut idoleita nuorem­pien frisbee­golf harras­ta­jien keskuu­dessa. Mutta mikä tuossa pyöreän muovi­kiekon heitte­lyssä oikein kiehtoo, siitä lähdin ottamaan selvää.

Helppo aloittaa, helppo oppia

Frisbee­golf kuuluu niihin harras­tuk­siin, jotka on helppo aloittaa, eikä se vaadi liikoja. Tarvi­taan vain muutama kiekko. Yksikin periaat­teessa riittää aluksi, mutta kiekoilla on omat lento ominai­suu­tensa, joten parilla kolmella kiekolla pääsee hyvin alkuun. Harjaan­tu­neilla heittä­jillä voit nähdä selässä laukun, josta pilkottaa melkoinen arsenaali erilaisia ja erivä­risiä kiekkoja. Parempi totutella ensin vähem­mällä määrällä, ehtii niitä hommata sitten myöhem­minkin lisää.

Frisbee­golf ei myöskään ole kallis harrastus aloittaa. Yksit­täisten kiekkojen hinnat lähtevät vajaasta kympistä ylöspäin ja kolmen kiekon settikin kustantaa halvim­mil­laan noin kympin verran. Ratojen käyttö on ainakin täällä­päin ilmaista ja hyöty­lii­kunta arvokin kääntyy plussan puolelle, joten lajia voi kyllä suosi­tella ihan kaikille ikään ja fyysi­seen kuntoon katso­matta. Frisbee­gol­fra­toja Kontio­lahden kirkon­kylän lähei­syy­destä on Viere­vän­niemen ja Kontio­rannan radat. Lyhyen ajomatkan päässä sijaitsee Uilon ja Paiholan frisbee­gol­fradat. Vaihtoeh­toja on siis monia ja se on vain hyvä asia.

Lajin vetovoi­masta kertoo jotain myös se, että ammat­ti­lais­ki­soja järjes­te­tään Suomessa useita kesän aikana. Parhaimmat heittäjät ovat tulleet nuori­solle tutuiksi, idoleiksi jopa. Olen kuullut ystäväni lapsen suusta, kuinka hienoja heittoja kisoissa ovat tehneet muun muassa Väinö Mäkelä ja Seppo Paju, jotka lukeu­tuvat lajin ykkös­ni­miin. Youtu­besta näitä kisavi­deoita löytyy vaikka millä mitalla, niitä ollaan joskus yhdessä katsot­tukin. Tämä ei voi olla kuin vain hyvä asia niin lajille, kuin kasva­ville harras­ta­ja­mää­rille. Frisbee­golf on selvästi tullut jäädäk­seen ja hyvä niin.

Lajin helppous viehättää, vai viehättääkö?

Tätä blogia varten frisbee­gol­fra­daksi valikoitui Kontio­rannan rata, josta olin jo ennak­koon kuullut, että rata on hyvä paikka aloittaa lajin harrastus. Rata soveltuu myös nuorem­mille heittä­jille, vaikka väylien pituudet eivät olekkaan lyhyim­mästä päästä. Sinne suuntasin siis lasteni kanssa eräänä kesäi­senä päivänä. Itse en vielä omia kiekkoja omista, mutta onneksi sain vuokrattua kiekot Kontio­lahti Outdoo­rilta ampuma­hiih­tos­ta­dio­nilta ja eikun nokka kohti ensim­mäistä väylää.

Ensim­mäinen väylä vaikuttaa helpolta, matkaa korille on reilut sata metriä, helppo homma sanon kanssa kilpai­li­joille. Ensim­mäinen leiskautus ja kiekko kirpoaa kädestä hienossa kaaressa, mutta jostain syystä kiekko kaartaa aivan väärään suuntaan. Tämä ei taida­kaan olla niin yksin­ker­taista kuin ajattelin, näillä kiekkoon merki­tyillä numeroilla taitaa ollakin jokin merkitys. Ensim­mäinen väylä jää reilusti alle paarin eli niin sanotun sallitun heitto määrän. Jostain syystä lähi heitot eli puttaukset eivät sujahda korin sisään niin helposti kuin luulin.

Lopulta kiekot löysivät tiensä koriin. Kuva: Tomi Kaverinen

Toinen väylä onkin jo parisataa metriä pitkä. Jotenkin aistin jo, kuinka tässä tulee käymään. Iskä miksi sinä sinne oikein heitit, korihan on tuolla päin, kuulen vierestä todet­tavan. Vähän lähti liikaa tuonne sivuun, totesin tyynen rauhal­li­sesti ja painuin pusik­koon kiekon perässä. Nuoremmat heitto­ka­ve­rini pärjäävät omilla tahoil­laan yllät­tävän hyvin, liekö heillä luontaista lahjak­kuutta lajiin, mene ja tiedä. 

Heittoon pitää keskittyä. Kuva: Tomi Kaverinen
Nuoremman heitto­ka­verin taidon­näyte. Kuva: Tomi Kaverinen

Yhtäkkiä jossain kilahtaa metal­listen kettin­kien ääni korin merkiksi, sitä siivit­tävät kannus­tavat voiton huudot ja naurah­dukset… Ei, se ei ole minun kiekkoni, se on jossain maastou­tu­neena tässä lähimaastossa. 

Kadon­neen kiekon metsäs­täjä. Kuva: Tomi Kaverinen 

Onneksi parin väylän jälkeen hommaan on tullut jo selkeästi parempaa tatsia, eikä kiekot lennä enää niin holtit­to­masti väylän ulkopuo­lelle. Varmasti joku päivä väylille asetetut par-luvutkin alkavat lähen­nellä omia heittomääriä.

Puttaus on tarkkaa peliä. Kuva: Tomi Kaverinen

Kerrankin voi todeta, että tulipa saavuttua fribaa­maan niin sanotusti kreivin aikaan. Sää on mitä mainioin, aurinko pilkottaa pilvien takaa ja lämpö­tila on juuri sopiva. Muita heitto­po­ru­koita on myös liikkeellä, mutta vain muutama, joten tunkua väylille ei ainakaan tällä kertaa ole. Joku nuorempi kaveri­po­rukka on pari väylää taaem­pana, mutta etumatkaa on meillä sen verran, että emme ole toistemme tiellä.

Aika juoksee, minä kävelen

Ajantaju on myös päässyt äkkisel­tään hämär­ty­mään ja kellon viisari kertoo ajan juosseen jo pari tuntia eteen­päin. Väyliä olisi vielä jäljellä muutama kappale, mutta sovimme oman heitto­po­rukan kanssa revanssin toiselle kerralle. Kävely­mat­kaakin on jo kertynyt melkoi­sesti kuin varkain. Kyllä tämä täysin kuntoi­lusta menee, vaikka pelkkää kävele­mis­tähän tämä vain on, totean heitto­tii­mil­leni ja annan hengi­tyksen tasaantua hetken, muut yhtyvät samaan. Myös nälkä on päässyt yllät­tä­mään koko porukan, joten eikun kotiin päin.

Frisbee­golf on ehdot­to­masti parhaim­mil­laan perheen tai kaveri­po­rukan kesken. Toisia vastaan kilpailu laittaa panemaan paras­taan joka heitolla ja lämmin­hen­kinen naljailu pitää kielen poskella. Tämä oli erittäin mukava kokemus ja kaikille jäi hyvä fiilis frisbee­gol­fista. Sovimme heti, että omat kiekot ostetaan kaikille ja lähdemme ehdot­to­masti uudel­leenkin heitte­le­mään, mutta minne? Se jääköön nähtä­väksi vai voisiko sanoa heitettäväksi.

Sormen osoit­ta­maan suuntaan kiitos. Kuva: Tomi Kaverinen

Jos frisbee­golf kiinnostaa ja etsit uutta harras­tusta kesäpäi­viin, niin kannattaa käydä tutus­tu­massa Joen Liito­kiekko ry:n kotisi­vuihin. Sieltä löytyy paljon perus­tietoa lajista, Kontio­lahden ja Joensuun seudun radoista, kilpai­luista sekä kerhoista.