Maastopyöräilijä - minne menet?

Kontiolahden maastopyöräilypuitteet ovat vertaansa vailla. Lue kuvitteellinen kesäinen matkakertomus, ja tutustu samalla Kontiolahden monipuoliseen matkailutarjontaan maastopyöräilyn ympärillä.

Kevätaurinko saa ajattelemaan kesää, sulaa maata ja vihertyviä metsiä. Kevätaurinko saa myös ajattelemaan kesän retkiä, viikonloppureissuja ja lomamatkoja. Minnekähän tänä vuonna lähtisin reissuun? Ajanko Lappiin, Rukalle vai Pohjois-Karjalaan? Ruuhka-Suomesta katsottuna lähimpänä näistä on Pohjois-Karjala, joten kirjoitan Googleen taikasanat ”maastopyöräily, Pohjois-Karjala” ja saan tulokseksi Visit Karelian pyöräilyreittisivuston, outdooractive.fi ‑sivuston sekä bikeland.fi ‑sivuston, jotka kaikki kertovat maakunnan olevan loistava vaihtoehto maastopyöräilijälle. Reittejä on kaupunkien lähiympäristöistä aina erämaisempiin kohteisiin itärajan tuntumassa. Koska olen kuitenkin myös city-ihminen, päätän lähteä matkaan junalla Joensuuhun ja ottaa oman tutun pyöräni mukaan.

Matka Joensuuhun sujuu mukavasti ja heti rautatieasemalta voinkin hypätä pyörän selkään ja siirtyä kohti Lehmoa ja Harjupolkuja. Lähtöpaikaksi valitsen Lehmon urheilukeskuksen, missä pysähdyn hetkeksi lukemaan karttaopastetta. Outdooractive-palvelusta löydän myös kuvaukset reiteistä sekä ladattavan gpx-jäljen. Lähden pyöräilemään kohti Lehmonharju Trailia, joka alkaakin jyrkällä nousulla harjun päälle. Vasemmalla huomaan ulkokuntosalin ja mietin, että ehkä lenkin päälle voisin käydä hieman verryttelemässä ylävartaloa siellä. Päätän tunkata pyörän harjun päälle, mistä alkaakin hyväkulkuinen polku. Muutaman kerran on harjun päällä pakko pysähtyä katsomaan kaukomaisemaa, mutta muuten matka etenee joutuisasti.

Lehmonharju Traililta käännyn opasteiden mukaisesti kohti Monttu Trailia, joka laskeutuu alas harjualueelta ja käy Joensuun puolella lähellä asutusta ennen paluuta takaisin harjuille. Monttu Traililta eroaa vielä vihreällä merkitty Utra Trail, jonka varrelta bongaan maastopyöräilyn harjoitteluradan. Tietysti siellä pitää käydä vähän kikkailemassa ennen matkan jatkumista takaisin kohti Lehmoa. Harjupolut kulkevat nimensä mukaisesti harjualueen rinteitä ylös ja alas, joten jonkin verran pyörän tunkkaamistakin matkalle tulee. Harjulla vastaan tulee myös soranottoalue, jonka reunalla on Joensuun kaupungin ylläpitämä Utranharjun laavu sekä puucee. En kuitenkaan jää tauolle enää, sillä matkaa takaisin Lehmoon on vain muutama kilometri.

Harjupolkujen 18 kilometriä riittävät tälle päivälle, joten lähden ajelemaan kohti varaamaani majoitusta Sampon mökeille Pielisjoen varteen. Yhden yön nukkumiseen paras vaihtoehto oli vierasmaja, jonne käväisin kaupasta aamupala- ja evästarpeita hieman.

Aamulla herään intoa puhkuen uuteen maastopyöräilypäivään, sillä edessä on tutustuminen Kontionpolkuihin. Kontionpolut ovat yksi ensimmäisistä virallisista maastopyöräilyreitistöistä Pohjois-Karjalassa, ja ne kulkevat Jaamankankaan, Höytiäisen rantamaisemien sekä historiallisen Salpalinjan kautta. Polkuja on yhteensä 38 kilometriä ja ne yhtyvät Kontiolahden satamassa kirkonkylälle vievään luonto- ja kulttuuripolkuun. Yksi ehdottomista käyntikohteistani reitistön varrella on Kontiolahden ampumahiihtostadion ja se kuuluisa Seinänousu, jossa Kaisa Mäkäräinen teki aina ratkaisevan eron kanssakilpailijoihin ampumahiihdon maailmancupissa.

Salpalinja Traililla huomaan reitin varrella olevan kotalaavun, jonka vieressä on myös sotahistoriasta kertova opastaulu. Pohjois-Karjalan maastot ovat aiheesta kiinnostuneelle mielenkiintoinen retkeilykohde, sillä merkkejä niin historiallisesta puolustuslinjasta kuin toisen maailmansodan aikaisista taisteluista on nähtävillä useissa paikoissa.

Pohdin polkiessani myös, miten Höytiäisen jyrkkä rantapenkka on syntynyt. Tällä kertaa jääkaudesta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä rantapenkka on noussut ihmisen tekojen seurauksena: Höytiäisen järvenpintaa on laskettu 1800-luvun lopulla lisäviljelymaan toivossa. Harmillisesti rannat ovat kuitenkin kivikkoiset, joten ainakin jonkin verran lisätyötä pellonraivaukseen se on tuonut.

Pian onkin edessä ampumahiihtostadionin asfaltoidut reitit, eikä seinänoususta voi erehtyä, kun sitä rannan puolelta lähestyy: se on jyrkkä. Seinänousun ylös polkeminen vaatii joko vahvaa reittä tai sähköavustetta. Itse tyydyn tunkkaamaan pyörän ylös ja ajattelen samalla, miten kovakuntoisia huippuhiihtäjät ovatkaan, kun tämänkin nousun monta kertaa yhden kilpailun aikana jaksavat nousta. Ylhäällä avautuu näköpiiriin myös stadionalue, jonka huoltorakennuksen seinässä näyttää olevan vesipiste, ja sisävessassakin on kesken lenkin mukava käväistä. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti Kontioniemi Trailia ja etukäteen suunnittelemaani pysähdystä Muistojen Raja ‑museossa.

Kontioniemi Trailin varrella kiinnitän huomioni ensin frisbeegolfrataan, joka kiertelee polveilevassa metsämaastossa – tuotakin lajia olisi mukava kyllä kokeilla! Kuljen Kontioniemi Trailia myötäpäivään ja poikkean Kontioniemen koulun kohdalta tielle kohti Muistojen Raja ‑museota. Museo on kesä- ja heinäkuussa avoinna tiistaista lauantaihin, ja siellä käymiseen kannattaa varata muutama tunti, sillä koettavaa ja nähtävää on nettisivujen mukaan paljon. Kurvaan pyörälläni kohti Kontiorannan entistä varuskuntaa, jonka kasarmirakennuksessa museo sijaitsee. Museossa on hämärää ja viileää – ja todellakin paljon nähtävää! Jo ensimmäinen elokuva Suomen sotahistoriasta saa kylmät väreet pintaan, eivätkä seuraavatkaan kokemukset jätä kylmäksi: korsu äänimaailmoineen ja Marokon kauhu kertomuksineen saavat ajattelemaan, miten onnekkaita olemmekaan, kun saamme elää rauhan ajassa.

Museolta palaan takaisin reitille ja jatkan kohti Kontioniemen kärkeä. Reitti on vaihtelevaa kangasmetsää, kunnes eteeni tulee pieni huvimaja ja sen vieressä keinu. Hyppään hetkeksi pyörän selästä ja istahdan keinuun ihastelemaan Höytiäisen suuntaan avautuvaa maisemaa. Aika harvoin tulee keinuttua, mutta väistämättä alkaa hieman hymyilyttää, kun vauhti saa vatsanpohjan kutisemaan. Metsäkeinulta matka jatkuu rantatöyräällä kohti Kontioniemen golfkenttää – ja toista keinua. Lukemani mukaan Kontioniemen golfkenttä on yksi kauneimmista, sillä maisemat avautuvat kohti Höytiäistä. Jatkan kuitenkin matkaa kohti Kontiolahden satamaa ja siellä sijaitsevaa Höytiäisen Tupaa – tässä vaiheessa päivää tekee nimittäin mieli syödä ja juoda kaikessa rauhassa. Tuvalle tullaan soistuneen lahden ylitse pitkospuita, mikä vaatii hieman tarkkuutta pyöräilijältä. Satamassa odottaa kuitenkin myös hiekkapohjainen uimaranta ja Höytiäisen aaltoihin pyyhkiytyy sekin tuskanhiki. Sitten kohti terassia ja ansaittua grilliruokaa. Kaksi täyttä maastopyöräilypäivää Kontiolahdella ovat olleet onnistuneita. Ruokaa odotellessa googlailen vielä uudelleen alueen reittejä ja tajuan, että täällä Joensuun seudullahan on yli 200 kilometriä yhtenäistä reitistöä! Onneksi en ostanut vielä paluulippua junaan…