Linnun­suon kosteikko –lintu­pa­ra­tiisi Kontiolahdella

Touko­kuisen aamun kosteus nousee ruohi­kosta ohueksi usvaksi. Aikaisin noussut aurinko ja harvi­naisen lämmin ilma haihdut­tavat usvan kuitenkin nopeasti. On kevään ensim­mäinen lämpö­jakso ja lämpö­mit­tari näyttää jo aamusta yhdek­sää­toista astetta. Ajelen Selkien kylätietä ja huomaan nousseeni melko ylös vaaralla, jonka alta avautuu kaunis maalais­mai­sema. Makealta metsältä tuoksuva tuuli lupailee kesää, mutta siinä on myös häivähdys kevään viileyttä –viikko sitten metsässä oli vielä lumipälviä siellä täällä.

Olen perillä Linnun­suon kostei­kolla ja ajan auton parkki­pai­kalle, joka on aivan tien vieressä. Parkki­pai­kalla on opastaulu, josta matkaa lintujen tarkkai­luun tarkoi­te­tulle lavalle on vain noin 20 metriä. Nousen lavalle pyörä­tuo­li­liuskaa pitkin ja tervehdin lintuop­paaksi pyytä­määni Hannu Lehto­rantaa. Katse­lemme hetken aluetta kiikarin linssien läpi. Olen varsin vaikut­tunut ja yllät­ty­nytkin, kuinka iso alue onkaan! Kiika­roi­des­samme lintuja huomaan ruoko­kert­tusen, joka lennähti ranta­kais­likon korteen laula­maan säksät­tävää lauluaan. Napsautan kuvan ruskeasta linnusta, joka kevään huumassa takoo omia säkei­tään meistä välittämättä.

Tero Mustonen osuus­kunta Lumimuu­tok­sesta saapuu myös paikalle kerto­maan alueen ennal­lis­ta­mi­sesta. Pyydän Mustosta kerto­maan mikä Linnun­suon alue oikeas­taan on ja mitä alueella on tehty.

–Linnunsuo on entinen turve­tuo­tan­toalue. Vuonna 2010 alueelta laski happamia vesiä Jukajo­keen, joka aiheutti kalakuo­lemia alapuo­li­sessa vesis­tössä. Kalakuo­le­mien jälkeen käynnistyi kyläve­toinen vesien­suo­je­lu­hanke. Turve­tuo­tan­to­yhtiö Vapo perusti alueelle ensim­mäiset altaat hillit­se­mään happa­muuden leviä­mistä ympäris­töön. Kaikkien suureksi yllätyk­seksi linnut ottivat alueen haltuun jo ensim­mäisen vuoden aikana, kertoo Mustonen.

–Osuus­kunta lumimuutos alkoi määrä­tie­toi­sesti viemään aluetta eteen­päin luonto­koh­teena. Linnun­suon kosteikkoa on tehty kymme­nisen vuotta ja kohde alkaa vähitellen olemaan valmis. Tavoit­teena on se, että happamia vesiä ei pääse alapuo­li­seen vesis­töön. Samalla koko Jukajoen valuma-alue ennal­lis­tet­tiin ja tehtiin kutua­lueita taime­nille, Mustonen jatkaa.

–Tänä päivänä Linnunsuo on 183 hehtaarin ennal­lis­ta­mi­sala ja Suomi 100 vuotta luonnon­suo­je­lualue, jossa on tavattu yli 195 lintu­lajia. Linnunsuo on kansal­li­sesti hyvin merkit­tävä lintualue. Vuoden aikana retkei­li­jöitä käy reilusti ja tänä vuonna 2000 kävijän raja ylite­tään touko­kuun aikana. Syy paikan suosioon on siinä, että paikka on lähellä ja helposti saavu­tet­ta­vissa. Lumimuutos osuus­kunta on raken­tanut lintu­ta­san­teen, laavun, vessan, polut ja infokyltit, kertoo Mustonen.

Linnun­suon kosteikon eteen on tehty yhteis­työtä alueen yhtei­söjen kanssa. Esimer­kiksi paikal­linen metsäs­tys­seura suorittaa alueella haital­listen vieras­la­jien poistoa. –Monimuo­toi­suusarvot sovite­taan yhteis­toi­min­nalla yhteen, kertoo Mustonen.

Hannu Lehto­ranta, Pohjois-Karjalan lintu­tie­teel­lisen yhdis­tyksen (PKLTY) halli­tuksen puheen­joh­taja ja Birdlife Suomi Ry:n halli­tuksen jäsen on lupau­tunut lintuop­paaksi paikalle. Miksi retkei­lijän kannat­taisi tulla Linnun­suolle? Lehto­ranta kuvaa syytä yhdellä sanalla:  –Lintu­keidas. Alue on osoit­tau­tunut monipuo­lisen ja runsaan linnuston alueeksi. Pesimä­alu­eena tärkeä ja lintujen muutto­reitit mahdol­lis­tavat sen, että hyvä alue vetää lintuja leväh­tä­mään ja pesimään, Kertoo Lehto­ranta. Kosteik­koa­lu­eelle tyypil­listen lajien lisäksi alueella on tavattu myös harvi­nai­sempia lintu­la­jeja vuosit­tain. –Harvi­nai­suus­la­jien listalla on muun muassa tundra­kurp­pelo, palsa­sirri, isove­si­pääsky, nummi­kir­vinen, lampi­viklo ja ranta­kurvi, Lehto­ranta jatkaa.

Lähdemme tutus­tu­maan kolmisin tarkemmin kosteik­koa­lu­ee­seen yhtä aluetta kiertävää kulku­reittiä pitkin. Kiertäes­sämme havaitsen muun muassa kelta­väs­tä­räkin, punajal­ka­viklon ja pikku­lokin. Pikku­lokki onkin tyypil­linen laji juuri Pohjois-Karja­lassa. Polku on helppo­kul­kuinen ja siitä on erittäin hyvät näkymät eri suuntiin. Tätä reittiä pitkin kävelymme kestää noin puolisen tuntia, kun samalla pysäh­te­lemme jutte­le­maan ja katse­le­maan muuttavia lintuja. Havait­semme lähes­tyvän hanhi­parven horison­tista. Parvi valko­pos­ki­hanhia saapuu kohti kosteikkoa kaakat­taen. Parvi tekee kierroksen ylitsemme kuin tilauksesta.

Paikalle on erittäin helppo tulla esimer­kiksi Joensuun suunnasta. Ilomant­sin­tieltä käänny­tään Jukajoen­tielle, jota ajetaan noin 3,5 km, kunnes saavu­taan paikalle. Auton saa parkkiin sille varatulle alueelle heti tien vieressä. Autopai­kalta on vain kiven­heitto lintujen tarkkai­luun tarkoi­te­tulle lavalle. Lintu­lava on saavu­tet­ta­vissa myös pyörä­tuo­lilla. Lintu­la­vasta vähän matkan päässä on laavu omalla tulipai­kalla ja wc. Linnun­suon alue on luonnon­suo­je­lualue, eikä mootto­ria­jo­neu­volla liikku­minen ole sallittua. Alueella pääsee kuitenkin hienosti liikku­maan altaiden keskelle sinne varta vasten raken­ne­tuilla poluilla, joista käsin voi aistia, kuinka monet lintu- ja muut lajit ovat asutta­neet alueen.

Alue tarjoaa ainut­laa­tui­suu­del­laan ennen­ko­ke­mat­toman luontoe­lä­myksen ja sopii hyvin käynti­koh­teeksi monen­lai­sille retkei­li­jöille ja ulkoi­li­joille. Parhaiten aluee­seen pääsee tutus­tu­maan polkuja pitkin. Kävelyn jälkeen sopii syödä eväitä laavun suojassa, satoi tai paistoi.