Pohjois-Karjalan yksi luontokohteiden erikoisuuksista on Kolvananuuron rotkolaakso, joka sijaitsee noin 30 minuutin ajomatkan päässä Kontiolahden Kirkonkylältä hiukan pohjoiseen. Metsähallituksen opastaulujen perusteella rotkolaakso on syntynyt vuorenpoimutuksen yhteydessä 1,9–1,8 miljardia vuotta sitten. Vastaavanlaisia paikkoja on löydetty maapallolta vain muutama. Reitin varrella olevissa opastauluissa on kerrottu tarkemmin alueen geologiasta ja historiasta. Kolvananuuron luonnonsuojelualuetta kiertää merkattu reitti, jonka pituus on noin viisi kilometriä. Reitti risteää muiden retkeilyreittien kanssa, joista voi myös suunnata vaikka Kolinpolulle kohti Hautajärveä tai Patvinpolulle. Aikaa reitin kiertämiseen tulee varata kuitenkin tarpeeksi, noin 4–6 tuntia, koska rotkon pohjalla maasto on vaikeakulkuista. Reitille pääsee joko Matovaaran tai Uuronvaaran puolelta.
On toukokuinen aamu ja aurinko on noussut jo varhain lämmittämään ja paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Lintujen arktinen muutto on parasta aikaa käynnissä ja vähän väliä taivaalla näkyy hanhien muodostamia auroja, kun ne suunnistavat kohti koillista. Ajan Kolvananuuroon Kontiolahdelta ja saavun Matovaaran parkkipaikalle, josta voin lähteä kulkemaan uuron reitille. Jo parkkipaikalla huomaan alueen runsaan linnuston, joka alkaa säestämään matkaani. Käki kukkuu ja Peukaloinen, Metsäkirvinen ja Tiltaltti laulavat kirkkaasti.
Parkkipaikalta on vähän matkaa varsinaiselle reitille. Kävelen hiljalleen kohti Koirilammen tulipaikkaa, josta aion jatkaa matkaa rotkolaakson pohjaa pitkin aina takaisin lähtöpisteeseeni. Lunta on vielä monin paikoin laikkuina ja joihinkin kohtiin sulamisvedestä on muodostunut pieniä lampareita. Rupikonnakin on mönkinyt piilostaan ja katselee kulkijaa jäykähkön oloisena sammakkoperspektiivistä. Tarkkailen konnaa hetken ja jätän kuitenkin sen rauhaan ja jatkan matkaani nuotiopaikkaa kohti.
Ilokseni huomaan, että uusi nuotiopaikka on hyvällä paikalla Pienen Koirilammen luoteiskulmassa. Polttopuille on oma vajansa ja vajan vieressä on siisti ulkohuussi. Retkien parasta antia on monesti kahvihetket ja hyvät eväät. Olen kuitenkin nyt retkeni alussa, joten pidän kahvitauon myöhemmin.
Lähden kävelemään pitkospuita pitkin, jotka ylittävät Pieneen Koirilampeen laskevan ojan. Otan kuvan lammesta ja huomaan liikettä lammen rannalla. Majava pulpahtaa pintaan ja alkaa kiertelemään lammen rantaa. Aluksi se ui minusta poispäin, mutta sitten kääntyy ja alkaa lähestymään uiden rantaa pitkin. Majava äkisti häviää ja ajattelen, että se varmastikin aikoo poistua paikalta. Sitten näenkin kun majava lähtee ylittämään suokaistaletta kohti ojaa, jonka yli pitkospuut kulkevat. Kyykistyn ikään kuin piiloutuakseni, kun majava lyllertää pitkin suoruohikkoa kohti ojaa. Se lähtee uimaan minua kohti, mutta sitten yhtäkkiä äskettäinen tyven loppuu ja tuuli käy selkäni takaa kohti majavaa. Majava kääntyy ja kömpii takaisin lampeen. Vasta hetken harmistelun jälkeen ymmärrän ottaa kuvan talttahampaasta, kun se on vielä poistumassa. Olipa elämys nähdä siltainsinööri näinkin läheltä! Arvelen, etten enää tapaa tätä otusta, ja jatkan matkaani polulle.
Jyrkkä rinne kohoaa lammen molemmin puolin ja ympäröivä kuusikkometsä huokuu jotakin erittäin vanhaa ja ikiaikaista. Rotkon pohjalla lampi muuttuu vähitellen kivikkoiseksi puroksi ja niin myös kulku rotkossa. Joissakin kohtaa purosta voi nähdä pieniä kaloja, Mutuja, jotka elävät matalissakin puroissa. Korkeammalla aurinko lämmittää metsärinteitä, mutta rotkon pohjalla lumetkaan eivät ole vielä sulaneet. Opastaulussakin kerrotaan, että rotkolaakson pohjalla on viileää, kuten kellarissa. Tästä syystä lumi voi säilyä rotkon pohjalla pitkälle kesäkuuhun asti. Rotkon pohjalla kuljetaan kiviä pitkin ja joitain puitakin on kaatunut polun yli. Niinpä päätän, että tällä kertaa palaan samaa reittiä takaisin ja tulen kiertämään koko reitin kesän aikana, kun lumetkin ovat sulaneet.
Palailen polkua takaisin kohti lammen nuotiopaikkaa ja kuuntelen samalla kun kuusikossa lauleskelee hippiäinen ja peukaloinen. Punarinta pomppii kivikossa kun kävelen rotkon pohjan kivikkoa pitkin. Alkukesän päivä on ehtinyt jo lämmetä ja lammen rannalla auringon puolella sammakot kurnuttavat. Ehkä äskettäin näkemäni rupikonna on liittynyt joukon jatkoksi. Saavun nuotiopaikalle ja nautiskelen kahvit ja kuuntelen luonnon rauhaa. Tähän upeaan paikkaan on vielä palattava uudestaan.
Kolvananuuron luonnonsuojelualue: https://www.luontoon.fi/kolvananuuro
Uuronvaaran parkkipaikka: Linkki karttakuvaan
Matovaaran parkkipaikka: Linkki karttakuvaan