Navettakonsertit Kotiseutukeskuksella ovat olleet kesäperinne jo kymmenen vuoden ajan. Vanha navetta on tarjonnut tunnelmallisen estradin jazzille, iskelmille, klassiselle musiikille ja kirjolle muita musiikkityylejä. Navettakonsertit ovat ylistys paikalliselle musiikille, joka tuunaa perinteitä taiteilijoille suodulla vapaudella. Vaskisoittimet, kantele, viulu ja harmonikka heräävät ja hurmaavat yleisön taiturimaisissa käsissä. Navetassa esiintyy joka kesä useita paikallisia musiikkiryhmiä, orkestereja tai bändejä.
Miten kaikki tämä on minulta jäänyt kokematta?! Ensikertalaisena suuntaan siis kesän 2025 navettakonserttisarjan avajaisiin. Kevyt kesäsade ei haittaa. Navetan edustan pihlajan kukkien tuoksu vain muuttuu aromikkaammaksi. Talo tarjoaa kahvikupposen ja pullaviipaleen. Halutessaan voi kilauttaa kolikon yhteiskassaan. Tänään on luvassa tangoa. Sävelten ja rytmin kaipuu kokosi paikalle ennätysmäärän yleisöä. Penkit loppuivat ja niitä kannettiin yhdessä tuumin päärakennuksen tuvasta. Seuraavaan konserttiin ei kahvittelupöydät mahdu, se päätettiin. Yläparven ikkuna-avattiin, jotta loppu väki pääsi asettumaan navetan vintille. Päädyin pienen porukan mukana ylisille, jossa olikin yllättävän hyvä akustiikka.
Maakunnan ainoa vain tangoa esittävä Tango-orkesteri Tallapee aloitti konsertin tutuilla suomalaisilla klassikoilla; Hiljainen on kylätie ja Kotkan ruusu. Kaiho ja kaipuu lienee suomalaisen tangon syvin olemus. ”Kerran, kun meille onnen maa aukeaa. Silloin jaa kanssani kaunis tuo, minkä luonto suo.” Konsertin toisessa osassa Tallapee johdatti kuulijat Argentiinaan, Buenos Airesin kevääseen. Tuulahdus Astor Piazzollan tunnetuimpia ja kohahduttavimpia tangoja. Huomasin itsessäni vaikeutta istua alallani. Sama oire oli huomattavissa yleisön joukossa. Kuka rytmitti pöydän kulmaa sormin, toinen iski tahtia pienesti kengänkannalla ja kolmas jammaili istuen. Olin hyvässä asemassa ylisillä, jossa oli tilaa. Nousin, peräännyin taaemma ja tapailin tangon askelia itsekseni. Otin vapauksia tanssia.
Ilta päättyi liian varhain, mutta isoihin aplodeihin. Suomalaiset ovat edelleen tangokansaa. Levollisuus ja onni ovat oikeita sanoja kuvaamaan salista poistuvaa väkeä. ”Ihana! Olipa hieno. Kiitoksia! Oispa ollut tanssia”, kuului yleisön sorinasta. Navettakonserteilla on oma paikkansa kontiolahtelaisten sydämissä. Illan kiteyttää hanuristi ja muusikko Anne-Maarit Hyttinen: ”Tango on suuria tunteita, rakkautta ja intohimoa, mutta ennen kaikkea vapautta elää ja olla onnellinen just sellaisena, kun on.”
Teksti: Sarita Kortelainen
Kuvat: Noora Alanko