On heinäkuun kahdeksas päivä vuonna 2020. Päivä on ollut pilvinen ja epävakainen, mutta kuin ihmeen kaupalla viIden pintaan taivas selkenee ja aurinko alkaa paistaa siniseltä taivaalta. Ryhmämme alkaa kokoontua pikkuhiljaa Niputtajantielle Lehmoon, sovitulle tapaamispaikalle Pielisjoen rantaan.
On lämmin kesäilta ja muutaman päivän kovasti tuivertanut tuulikin on tyyntynyt. Täydellinen sää iltamelonnalle!
Karu Survivalin pääkouluttaja Mikko Kettunen aloittaa retken käymällä läpi turvallisuusasioita ja melontatekniikkaa.
Tästä ”melonnan lyhyestä oppimäärästä” saamme ammennettua eväitä tälle ja tulevillekin melontaretkille.
Sitten vain kanootit vesille ja kokka kohti Kuurnaa. Mikko antaa ”vapaat melat” edetä omaan tahtiin.
Kaksi kajakkiyksikköä ottavat kärkipaikat ja muut tulevat perässä kukin hyväksi katsomaansa vauhtia.
Tällä kohtaa joki on leveä ja virtaama pientä, joten vastavirtaankaan melominen ei tuota ongelmaa.
Rennon kevyillä otteilla kanootti kulkee mukavasti eteenpäin. Menomatkalla etenemme joen Lehmon puoleisen rannan tuntumassa, jossa ulpukat kukkivat kauniisti.
Matkan puolivälissä Mikko kokoaa ryhmän kasaan ja kertoilee Pielisjoen tarinaa.
Onhan se huikeaa, että tämä joki on ollut joskus mahtava vapaana virrannut lohijoki, jonne perhokalastajia tuli ulkomaita myöten.
Oi niitä aikoja. Voimalaitoksen rakentamisen myötä valitettavasti järvilohen luontainen lisääntymisalue tuhoutui ja kalakanta hävisi. Järvilohi onkin nykyään äärimmäisen uhanalainen laji. Onneksi tähän on herätty ja mittavat hankkeet järvilohikannan pelastamiseksi on käynnissä. Peukut pystyyn, että tässä onnistutaan.
Paluumatkan reittivalinnaksi valikoituu joen Kuurnan puoleinen ranta. Melonta sujuu mukavasti myötävirrassa.
Tämä ranta on pääasiassa asumatonta muutamaa taloa lukuun ottamatta. Vastakkaisella rannalla sen sijaan asutusta näkyi enemmänkin.
Molemmilla rannoilla bongaamme hienoja hiekkasärkkiä, jotka matalamman veden aikaan pääsevät varmasti paremmin oikeuksiinsa. Sinnepä olisi kauniin lämpimänä kesäpäivänä mukava rantautua, nauttia makoisat eväät ja pulahtaa uimaan Pielisjokeen.
Paluumatkan ajan ryhmämme pysyy aika lailla kasassa ja matka meni rattoisasti Mikon mukavia tarinoita kuunnellessa.
Jossain molskahti vesi ja puolimetrinen kala, jota emme tarkasti nähneet, hyppäsi korkealle ilmaan. Liekö ollut se kuuluisa hopeakylki?
Kolmetuntinen retkemme Pielisjoella päättyy ja jäljellä on kaluston pakkaaminen ja kotimatka.
Työpäivän jälkeen kesken kiireisen työviikon tämä leppoisa melontaretki tekee tehtävänsä.
Retken tunnelma oli rauhoittava ja olo sen jälkeen rento ja levollinen.
Oikein mukava matalankynnyksen melontaretki, jota voi suositella kenelle tahansa.
Helppo toteuttaa, otat vaan oman itsesi ja mukavan retkimielen mukaan.
Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi hakemaan kokemuksia.
Blogi on julkaistu alunperin www.kontiolahti.fi sivustolla 17.7.2020. Tämän blogitekstin on kirjoittanut heinäkuun 2020 viikko-ohjelmaa testannut Päivikki Pohjola. Kuvat: Päivikki Pohjola
Melontaretket Kontiolahdella järjestää ja välineet vuokraa:
+358 44 510 0879